Jyrkkyyskartan aineisto ja menetelmä

Lähdeaineistot ja julkaisuresoluutio

Suomen peitto perustuu Maanmittauslaitoksen Korkeusmalli 2 m -aineistoon. Se käsitellään alkuperäisessä ETRS-TM35FIN-koordinaattijärjestelmässä ja julkaistaan kahden metrin hilassa.

Ruotsin peitto perustuu Lantmäterietin yhden metrin Markhöjdmodell DTM COG -aineistoon. Norjan peitto perustuu Kartverketin DTM 1 -aineistoon. Näiden maiden korkeudet keskiarvoistetaan ensin samaan, alkuperäiseen maastohilaan sidottuun kahden metrin ruutuun. Kaltevuus lasketaan vasta tämän vaiheen jälkeen. Ruotsin työkoordinaatisto on SWEREF 99 TM ja Norjan ETRS89 / UTM zone 33N.

Kaikki kolme kaltevuusmosaiikkia julkaistaan kahden metrin hilassa. Todellinen aukko korkean erotuskyvyn lähteessä jää läpinäkyväksi; sitä ei täytetä karkean korkeusmallin arvolla. Norjan peitto tarkoittaa Manner-Norjaa, ei Huippuvuoria tai Jan Mayenia.

• Maanmittauslaitos: Korkeusmalli 2 m
• Lantmäteriet: Markhöjdmodell DTM COG, koneluettava STAC-rajapintakuvaus
• Kartverket: DTM 1 ja maastoaineistot

Miten kaltevuus lasketaan ja tallennetaan?

Kartalla näkyy kuusi kaltevuusluokkaa 2 metrin ruutukoolla. Väritys alkaa 20 asteesta.

• 20–24° sininen
• 25–29° vaaleanvihreä
• 30–34° keltainen
• 35–39° oranssi
• 40–44° punainen
• ≥45° magenta

Kaltevuus johdetaan vierekkäisten korkeussolujen eroista Hornin menetelmällä ja ilmoitetaan asteina. Tasainen pinta on 0°, ja 45° tarkoittaa, että korkeus muuttuu vaakamatkan verran. Asteiden ja prosenttien suhteen selittää kaltevuuslaskuri.

Tallennus jäljittelee aiempaa tuotantogeneraattoria: alle 15 asteen raaka-arvo jätetään pois, ja muut arvot pyöristetään alaspäin kahden asteen luokkiin kaavalla floor(kaltevuus / 2) × 2. Siksi 15,0–15,9° tallentuu arvoksi 14. Kelvolliset rasteriarvot ovat parilliset luvut 14–90; arvo 255 tarkoittaa joko loivaa kohtaa tai puuttuvaa lähdeaineistoa.

Tallennetut arvot 14, 16 ja 18 jäävät läpinäkyviksi, koska näkyvä väritys alkaa 20 asteesta. Kartta on tarkoituksella vain visuaalinen eikä tee pistekohtaisia astekyselyitä.

Luokkarajat ovat likimääräisiä. Arvot tallennetaan alaspäin parillisiin asteisiin, ja tyyli vaihtaa väriä 25, 30, 35, 40 ja 45 asteen kohdalla. Siksi raaka-arvo 25,0–25,9° näkyy luokassa 20–24°, 35,0–35,9° luokassa 30–34° ja 45,0–45,9° luokassa 40–44°. Rajat 30 ja 40 astetta osuvat parillisiin tallennusarvoihin, joten niissä siirtymää ei ole.

Värit näkyvät kaikilla zoomaustasoilla. Kauemmas loitonnettaessa jokainen yleiskuvan solu käyttää alueensa suurinta kelvollista kaltevuutta. Näin pieni jyrkkä kohta ei katoa keskiarvoon, mutta jyrkät luokat näyttävät loitonnettuna laajemmilta kuin läheltä.

Ruutukoko ei ole sama asia kuin varmuus

Kahden metrin ruutukoko kertoo julkaistun rasterin hilavälin. Yksittäinen arvo ei silti kuvaa kiven, jyrkänteen, lumen tai kasvillisuuden tarkkaa pintaa. Suomen aineiston laatuluokkien korkeustarkkuus vaihtelee, ja Ruotsin sekä Norjan lähteiden keruuaika ja paikallinen laatu vaihtelevat alueittain.

Lähteen reunat, puuttuvat solut, yhden metrin aineiston keskiarvoistus ja eri keräysten yhdistäminen voivat näkyä paikallisina poikkeamina. Karttapalvelin reprojisoi kuvan selaimen Web Mercator -kartalle lähimmän arvon menetelmällä, jotta tallennettuja luokkia ei sekoiteta keskenään.

Päivityshistoria

7.10.2026: Luokkarajat tarkennettiin; parilliset tallennusarvot siirtävät 25, 35 ja 45 asteen rajoja yhdellä asteella ylöspäin, 26, 36 ja 46 asteeseen. Julkaistu aineistoversio on 2026-07-30-nordic2 kaikissa kolmessa maassa, ja kaltevuusluokat näkyvät kaikilla zoomaustasoilla.

28.7.2026: Kahden asteen tallennusluokat, 15 asteen raaka-arvoraja ja vain näyttöön tarkoitettu karttataso dokumentoitiin.

27.7.2026: Suomen, Ruotsin ja Manner-Norjan toistettava kahden metrin aineistoputki ja lähdekuvaukset dokumentoitiin.

15.7.2026: Norjan julkaistun rasterin hilaväli korjattiin kahdeksi metriksi.